Miniretki

Lähdettiin toissapäivänä (keskiviikkona) Ninjan kanssa kohti Seitsemisen kansallispuistoa, Nova meni mummolaan siksi aikaa hoitoon. Ajomatka kesti noin puolitoista tuntia ja luontokeskuksella kävin hakemassa kartan ja kyselemässä mistä Pitkäjärven reitti lähtee kun siitä ei ollut mitään kylttiä. Kävi ilmi, ettei koko reittiä oltu merkattu, joten periaatteessa sai suunnistaa sen kartan avulla ja toivoa, että mennään oikeaan suuntaan :D Rinkka oli koiran lisäksi matkassa mukana, en muistanutkaan kuinka raskasta sellaista on kantaa. Edellisenä päivänä harjoittelin teltan kasaamista, Nova tietenkin vahtimassa suoritusta :>

Pysähdyttiin kerran matkan aikana yhdelle pysäköintipaikalle, oli pakko saada rinkka hetkeksi pois selästä ja tarkistaa kuinka pitkä matka telttailualueelle on. Reitti oli suht mukava kulkea, yhdessä kohtaa oli kunto todella koetuksella kun tuli liian pitkältä tuntuva jyrkkä ylämäkipolku :D Perille kuitenkin päästiin ja telttakin tuli kasattua, neidin pistin liinaan jotta olis vähän enemmän liikkumavaraa. Kävi tyttö uimassakin Haukilammessa :>

Nuotion sain kuin saikin sytytettyä ja saatiin molemmat iltapalaa ja tuli teetkin juotua. Toisin kuin edellisellä vaelluksella, Ninja söi tällä kertaa kaikki ruuat hyvällä ruokahalulla. Nukahti tuo ressukka siihen nuotion lähellekin hetkeksi.

 Yö meni vähän niin ja näin, Ninjalle tuli ensin paniikki suljetusta teltasta ja teki verkkoon pienen reiän :D Tajus kuitenkin ettei mitään hätää ole ja nukahti siinä sitten jalkojen päälle, kunnes alkoi säpsähtely kun teltan ympäristö alkoi täyttyä sammakoista jotka hyppeli telttaa päin.... Uni kuitenkin voitti ja huomasin, että koirahan tärisee (luulin eka että näkee unia) ja totesin, et raukkaparalla oli uimisesta turkki vielä märkä eikä ilmakaan mikään hirmu lämmin enää ollut. Olin ottanut pitkähihaisen varapaidan mukaan jos sade yllättää, puin sen sitten neidin päälle ja koirahan sammui heti ja nukkui sikeästi aamuun asti :>

Herättiin aamulla tosi aikaisin, olisko kello ollut jotain kuuden paikkeilla. Lammen yllä oli sumua ja koko metsä oli ihan hiljainen. Ihmettelin oikeastaan tätä hiljaisuutta kun tottunut siihen, että linnut laulelee aika kovaäänisesti. Sammakotkin oli kadonnu johonkin. Kasasin tavarat ja ajattelin, että keitän sitten aamukahvit seuraavalla nuotiopaikalla, eli liikutaan nyt kun on vielä viileää (rinkan kanssa tuli aika järjetön hiki).

Seuraava etappi oli Pitkäjärvi. Täytin siellä vesipullon ja Ninja ihmetteli laulujoutsenia, se vaan tuijotti niitä hiljaa ja hievahtamatta. Istahdin syömään jotain pientä yhden saunarakennuksen eteen ja neiti siinäkin vaan kyttäsi hiljaa lipuvia joutsenia. On se ennenkin niitä nähnyt, joten ihmettelin tollasta reaktiota, edellisellä kerralla on vaikuttanut ennemmin siltä et haluu syödä mokoman otuksen kauheen metelin säestämänä :D

 Jatkettiin sitten matkaa ja tällä kertaa jopa eksyin vähän. Piti siis Kivijärven nuotiopaikalle päästä, ihmettelin vähän kun alkoi taloja olla tien vieressä ja koitin kartasta selvittää että ollaanko oikeassa paikassa :D No, asuinaluettahan se kartta näytti, mutta käännyin ensin väärästä kohtaa ja päädyin jonkun mökille kun luulin että siellä olis se nuotiopaikka. Ja eikun takaisin ja jatkettiin polkua, joka haarautui kahdeksi vaikka kartta näytti yhtä. Kylteistä ei ollut hyötyä kun kartalla ei näkynyt sellaisia paikkoja..... :D Puissakaan ei ollut merkkejä. Päädyin kuitenkin jatkamaan sitä pienempää polkua, joka oltiin merkattu joksikin pikkulenkiksi ja valitsin jopa oikein! Jossain vaiheessa tosin luulin, että mentiin jo nuotiopaikan ohi kunnes se kuitenkin löytyi. Eli sain keitettyä aamukahvit Ninjan vahtiessa tarkoin vieressä ettei mikään pääse metsästä (tai järvestä) yllättämään :D

 Seuraava etappi luontokeskukseen tuntui maailman pisimmältä, vaikka tosiasiassa se taisi olla vain parisen kilometriä. Sentään ei eksytty ja perille päästiin, oli ihana heittää rinkka autoon ja käydä hakemassa raikasta vettä, Pitkäjärven kaivon vesi kun maistui vähän raudalle (juomakelpoiseksi oli kuitenkin tutkittu). Ninja veti heti levyksi autossa ja nukkuikin koko kotimatkan ja kotona kääriytyi mukavasti rullalle omalle paikalleen. Kauheat huudot sain Viuhtilta kun oon kehdannutkin jättää prinsessan kotiin yksinään yhdeksi yöksi :D

Jätin Ninjan kotiin nukkumaan ja lähdin hakemaan holskupoikaa, joka oli maailman onnellisin koira kun astuin sisälle :> Punkkeja siinä oli pirusti, sen yrttipantaa oltiin otettu pois kun en tajunnut sanoa ettei sitä saa irrottaa. Ihme kyllä Nova ei ollut syönyt kaikkia ruokiakaan.... Ei siis oo ikinä tehnyt niin. Oli kuulemma ollut vähän levotonkin, mutta varmaan kuumuuden takia. Kotona testasinkin märän t-paidan laittoa pojan päälle ja ravaaminen loppunut kuin seinään, on nukkunutkin kunnolla.

Tänään koko porukka pitää lepopäivää, koiratkin jopa näyttää siltä että tulee tarpeeseen. Huomenna olis tarkoitus lähteä Annen ja Uskon kanssa Turkuun Elonäyttelyyn, veljekset ovatkin ainoat pitkäkarvat koko näyttelyssä, lyhytkarvaisia taisi olla yksi. Toivottavasti Nova ei ole yhtä kiukkusella päällä kuin Pori KV:ssä, tosin jouduttiin odottamaan pari tuntia helteessä ja pojalla menikin sitten hermot kilpailuluokassa toiseen urokseen.... Kumma kyllä toisille koirille päriseminen loppui heti kun sain kehän jälkeen puljautettua ton koiran lammessa :D Enskesänä voisin vähän katsoa, etten kiusaa tota koiraparkaa hellenäyttelyillä, että jos pysyttäisiin vain viileämmissä vuodenajoissa. Voisinkin vähän pistää tuloksia ja arvosteluja tuonne missikisat-osioon, jäänyt se vallan unholaan.