Miniretki

Lähdettiin toissapäivänä (keskiviikkona) Ninjan kanssa kohti Seitsemisen kansallispuistoa, Nova meni mummolaan siksi aikaa hoitoon. Ajomatka kesti noin puolitoista tuntia ja luontokeskuksella kävin hakemassa kartan ja kyselemässä mistä Pitkäjärven reitti lähtee kun siitä ei ollut mitään kylttiä. Kävi ilmi, ettei koko reittiä oltu merkattu, joten periaatteessa sai suunnistaa sen kartan avulla ja toivoa, että mennään oikeaan suuntaan :D Rinkka oli koiran lisäksi matkassa mukana, en muistanutkaan kuinka raskasta sellaista on kantaa. Edellisenä päivänä harjoittelin teltan kasaamista, Nova tietenkin vahtimassa suoritusta :>

Pysähdyttiin kerran matkan aikana yhdelle pysäköintipaikalle, oli pakko saada rinkka hetkeksi pois selästä ja tarkistaa kuinka pitkä matka telttailualueelle on. Reitti oli suht mukava kulkea, yhdessä kohtaa oli kunto todella koetuksella kun tuli liian pitkältä tuntuva jyrkkä ylämäkipolku :D Perille kuitenkin päästiin ja telttakin tuli kasattua, neidin pistin liinaan jotta olis vähän enemmän liikkumavaraa. Kävi tyttö uimassakin Haukilammessa :>

Nuotion sain kuin saikin sytytettyä ja saatiin molemmat iltapalaa ja tuli teetkin juotua. Toisin kuin edellisellä vaelluksella, Ninja söi tällä kertaa kaikki ruuat hyvällä ruokahalulla. Nukahti tuo ressukka siihen nuotion lähellekin hetkeksi.

 Yö meni vähän niin ja näin, Ninjalle tuli ensin paniikki suljetusta teltasta ja teki verkkoon pienen reiän :D Tajus kuitenkin ettei mitään hätää ole ja nukahti siinä sitten jalkojen päälle, kunnes alkoi säpsähtely kun teltan ympäristö alkoi täyttyä sammakoista jotka hyppeli telttaa päin.... Uni kuitenkin voitti ja huomasin, että koirahan tärisee (luulin eka että näkee unia) ja totesin, et raukkaparalla oli uimisesta turkki vielä märkä eikä ilmakaan mikään hirmu lämmin enää ollut. Olin ottanut pitkähihaisen varapaidan mukaan jos sade yllättää, puin sen sitten neidin päälle ja koirahan sammui heti ja nukkui sikeästi aamuun asti :>

Herättiin aamulla tosi aikaisin, olisko kello ollut jotain kuuden paikkeilla. Lammen yllä oli sumua ja koko metsä oli ihan hiljainen. Ihmettelin oikeastaan tätä hiljaisuutta kun tottunut siihen, että linnut laulelee aika kovaäänisesti. Sammakotkin oli kadonnu johonkin. Kasasin tavarat ja ajattelin, että keitän sitten aamukahvit seuraavalla nuotiopaikalla, eli liikutaan nyt kun on vielä viileää (rinkan kanssa tuli aika järjetön hiki).

Seuraava etappi oli Pitkäjärvi. Täytin siellä vesipullon ja Ninja ihmetteli laulujoutsenia, se vaan tuijotti niitä hiljaa ja hievahtamatta. Istahdin syömään jotain pientä yhden saunarakennuksen eteen ja neiti siinäkin vaan kyttäsi hiljaa lipuvia joutsenia. On se ennenkin niitä nähnyt, joten ihmettelin tollasta reaktiota, edellisellä kerralla on vaikuttanut ennemmin siltä et haluu syödä mokoman otuksen kauheen metelin säestämänä :D

 Jatkettiin sitten matkaa ja tällä kertaa jopa eksyin vähän. Piti siis Kivijärven nuotiopaikalle päästä, ihmettelin vähän kun alkoi taloja olla tien vieressä ja koitin kartasta selvittää että ollaanko oikeassa paikassa :D No, asuinaluettahan se kartta näytti, mutta käännyin ensin väärästä kohtaa ja päädyin jonkun mökille kun luulin että siellä olis se nuotiopaikka. Ja eikun takaisin ja jatkettiin polkua, joka haarautui kahdeksi vaikka kartta näytti yhtä. Kylteistä ei ollut hyötyä kun kartalla ei näkynyt sellaisia paikkoja..... :D Puissakaan ei ollut merkkejä. Päädyin kuitenkin jatkamaan sitä pienempää polkua, joka oltiin merkattu joksikin pikkulenkiksi ja valitsin jopa oikein! Jossain vaiheessa tosin luulin, että mentiin jo nuotiopaikan ohi kunnes se kuitenkin löytyi. Eli sain keitettyä aamukahvit Ninjan vahtiessa tarkoin vieressä ettei mikään pääse metsästä (tai järvestä) yllättämään :D

 Seuraava etappi luontokeskukseen tuntui maailman pisimmältä, vaikka tosiasiassa se taisi olla vain parisen kilometriä. Sentään ei eksytty ja perille päästiin, oli ihana heittää rinkka autoon ja käydä hakemassa raikasta vettä, Pitkäjärven kaivon vesi kun maistui vähän raudalle (juomakelpoiseksi oli kuitenkin tutkittu). Ninja veti heti levyksi autossa ja nukkuikin koko kotimatkan ja kotona kääriytyi mukavasti rullalle omalle paikalleen. Kauheat huudot sain Viuhtilta kun oon kehdannutkin jättää prinsessan kotiin yksinään yhdeksi yöksi :D

Jätin Ninjan kotiin nukkumaan ja lähdin hakemaan holskupoikaa, joka oli maailman onnellisin koira kun astuin sisälle :> Punkkeja siinä oli pirusti, sen yrttipantaa oltiin otettu pois kun en tajunnut sanoa ettei sitä saa irrottaa. Ihme kyllä Nova ei ollut syönyt kaikkia ruokiakaan.... Ei siis oo ikinä tehnyt niin. Oli kuulemma ollut vähän levotonkin, mutta varmaan kuumuuden takia. Kotona testasinkin märän t-paidan laittoa pojan päälle ja ravaaminen loppunut kuin seinään, on nukkunutkin kunnolla.

Tänään koko porukka pitää lepopäivää, koiratkin jopa näyttää siltä että tulee tarpeeseen. Huomenna olis tarkoitus lähteä Annen ja Uskon kanssa Turkuun Elonäyttelyyn, veljekset ovatkin ainoat pitkäkarvat koko näyttelyssä, lyhytkarvaisia taisi olla yksi. Toivottavasti Nova ei ole yhtä kiukkusella päällä kuin Pori KV:ssä, tosin jouduttiin odottamaan pari tuntia helteessä ja pojalla menikin sitten hermot kilpailuluokassa toiseen urokseen.... Kumma kyllä toisille koirille päriseminen loppui heti kun sain kehän jälkeen puljautettua ton koiran lammessa :D Enskesänä voisin vähän katsoa, etten kiusaa tota koiraparkaa hellenäyttelyillä, että jos pysyttäisiin vain viileämmissä vuodenajoissa. Voisinkin vähän pistää tuloksia ja arvosteluja tuonne missikisat-osioon, jäänyt se vallan unholaan.

Tokoa ja hakumettää

Pidettiin tiistaina Annen kaa sellaset pienet, nopeat ja kivat tokoilut. Pikkuisia seuraamispätkiä, jääviä liikkeitä ja paljon leikkimistä :> Ninjan kanssa sit pikkuisen temppuilinkin. Lopuksi otettiin lyhkänen paikkamakuu, neitiä piti vähän väliä käydä välipalkkaamassa kun niin haikeasti katsoi Uskoa kohti välillä. Mut hienosti meni molemmilta ja jäi hyvä mieli :>

 

 Eilen sitten oltiin pitkästä aikaa hakumetsällä, meitä oli neljä ja koirina holskuveljekset, suomenlappariuros ja suursnautserinarttu. Hyttysiä oli ihan järjettömästi ja oli pienten vaikeuksienkin takana pysyä maalimiehenä hiljaa paikoillaan :D Vähän jännitti miten Novalla menee pitkästä aikaa vieraiden ihmisten kanssa mut otettiin tosi helpot ja innostavat. Aluksi ja lopuksi näköpaot ja pari mielikuvaa :> Ja hienostihan poika ne veti, ei mitään ongelmaa! Kaikilla meni tosi upeasti treenit ja päästettiin koirat sitten vielä vapaaksi metsään, aluksi oli poikien kesken vähän mölinöitä mutta loppuviimeksi Usko rakastui snautserityttöön ja Nova liehitteli lapparipoikaa..... :D Onneksi vain ihmiset näki valkohäntäpeuran, olis voinut muuten olla ihan mielenkiintoinen loppulenkki..... Mutta sunnuntaina uudestaan hakuilee :>

Huppista

Taas tää on vähän jäänyt ja paljon tapahtunut. Näyttelyissä ollaan pyöritty, eli erkkarit, Harjavallan rn ja Rauma show tuli nähtyä ja koettua. Pistän sitten myöhemmin arvostelut kuvineen omaan osioonsa :> Erkkareissa kuvaajana oli mm. Krista (linkki tulee kunhan kone lakkaa jumittamasta).

Veljekset ovat nähneet lähiaikoina paljon toisiaan ja aina ne jaksavat yllättää kuinka upeesti tulevat toimeen keskenään. Ninjankin kanssa oon ylittänyt itseni ja koittanut saada luottamusta aikaiseksi, eli suomeksi päästin sen ekaa kertaa yksinäni rannalla vapaaksi :> En tiedä mikä ihme superpelko mulla on ollut sen vapaana pitämiseen, Novan kanssa sitä ei oo koskaan ollut (paitsi ehkä alueilla missä voi ihmisiä/koiria tulla vastaan). Mutta kuitenkin, oli hieno fiilis kun oltiin vaan minä ja neiti kahdestaan :>

Velipojat kävivät luonnetestissäkin toissapäivänä, molemmat hyväksytysti läpi ja sellaiset tulokset kuin koiratkin :> Turhaan omistajat jännitti ja Novakin sai kehuja että tosi kivan olonen koira. Mietittiin MH-luonnekuvaustakin ihan mielenkiinnosta, mut se nyt ei oo tän päivän asia vielä.

Novan luonnetestitulos, tuomareina Jorma Lankinen & Sirkka Lempinen:

Toimintakyky           +1    kohtuullinen
Terävyys                  +1    pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu          +3    kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu             +2    kohtuullinen
Hermorakenne        +1    hieman rauhaton
Temperamentti         +1    erittäin vilkas
Kovuus                    +1    hieman pehmeä
Luoksepäästävyys    +2a  luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Tulos: 127

Tänään treenimään Ninjan kanssa pitkästä aikaa kentälle, ties vaikka muistaisin vielä siitä kirjoittaa tänne. Mutta tosiaan, koitan tsempata nyt itseäni tän kanssa vähän enemmän :D

Kaksin aina kaunihimpi.... Vai nopeempi?

Postilaatikosta löytyi joku päivä tilatut kahden koiran vetoliinat, olin ottanut oikein pinkit kun sopii Novan miehisyydelle :D Piti lähettää äidille viestiä, mikä on lumitilanne mummolassa, eikä sieltä kuulemma ollut vielä lumet kokonaan sulaneet teiltä. Eli koirat autoon, äiti kaupungista ja mummolaan :D

Kävin ensin pienellä metsälenkillä koirien kanssa, Nova vapaana ja Ninja hihnassa. Siellä on niin paljon peuroja, että neiti saattaa seota jo hihnassakin niin ei voi pitää vapaana. Mentiin sisälle moikkaamaan mummoa ja ukkia ja ukki oli hirmu onnellinen nähdessään Ninjan pitkästä aikaa, tais olla vähän ikävä :> Sitten puin kakaroille valjaat ja äiti tuli avustamaan kelkan siirtämisessä.

No olihan se aikamoista sekamelskaa sitten kun liinat meni solmuun, koirat meni solmuun, kaikki meni solmuun, Ninjalla meinas palaa hermot Novaan (joka yritti pistää leikiksi) ja ihmisiä vaan nauratti vaikken meinannu päästä ollenkaan liikkeelle. Sit kun pääsin, niin ei herrajumala sitä vauhtia :D Koirat oikein innostui kun tajusivat mitä tapahtuu. Välillä Ninja yritti himmailla, jolloin Nova kiskas lisää vauhtia ja kun Nova meinas pistää leikiksi niin Ninja ärähti että nyt ollaan töissä, ei leikkimässä! Kuvittelin, että noilla olis samaa tepasteluvauhtia kuin Novalla, mutta olikin ihan päinvastoin..... Jarrut siinä olis tarvinnu (tosin polvet sopivat siihen hommaan vallan mainiosti.....) kun alkoi itseäkin vähän hirvittää. En tiedä kuinka pitkällä käytiin, ennenkuin käännyttiin takaisin ja yritin kuvata videotakin, mutten saanut kovin pitkiä pätkiä kun se vauhti alkoi aina pelottamaan :D

Lähdettiin sitten jossain vaiheessa takaisin ja huomasin, että äiti odottelee tiellä jo kameran kanssa. Nova huomas saman ja siitä vasta ilo irtos :D Järjettömät vauhdit ja suoraan äitiä päin. En ymmärrä mitä Novan veljen omistaja tarkoitti sillä että tarvin jarrumaton :o

Piti näyttää äidille sitten video kännykästä, jolloin totesin, ettei koko puhelinta oo enää taskussa.... Lähdin sitten vielä Ninjan kanssa kävellen katsomaan mihin putosi ja löytyihän se onneksi. Mentiin sisälle kahvittelemaan ja hauskuutin mummoa laittamalla Ninjan etsimään "lelua", matot siinä meni rullalle :D Sen jälkeen menin vielä koirien kanssa pienelle lenkille ja lähdettiin kotiin. Oli kyllä aikamoisia raatoja noi koirat loppuillan.

Pätevä kelkkamies!

Vaikka jalka ei ollut vielä kunnolla parantunut, niin päätin napata Novan ja äidin kyytiin ja mennä kokeilemaan potkukelkan vetämistä mummolaan, täällä kun noi pyörätiet on jo sulaneet. Poika sai ensin rehata metsässä ja istuskeltiin hetki sisällä ja sitten koitettiin. Ensin vähän ihmetteli minkä häkkyrän oli taakseen saanut ja ainoa tapa oli saada tuo kunnolla liikkeelle kun äiti vähän huhuili. Siitä tulikin liikaa vauhtia ja itse roikuin kelkassa kiinni ja polvet maassa kun vähän liukastuin..... :D

Äiti lähti sitten jo sisälle kun sanoin että kokeilen pojan kanssa pientä lenkkiä, sitten tais joku lamppu syttyä päässä kun mentiin niin hienosti, tasaisesti ja innokkaasti (häntä vispasi miljoonaa)! En viitsinyt nyt ekalla kerralla mitään pitkää reissua tehdä, joten kun piti kääntyä takaisin niin Novapa mullitteli vastaan :D Olis halunnut vaan jatkaa eteenpäin. Takastulomatkallakin kyllä veti, tosin ei enää niin tasaisesti mutta innoissaan oli silti vielä :> Olisi pitänyt ottaa video menomatkalla.

Päästin kelkkailun ja kahvittelun jälkeen pojan vielä pellolle riehumaan, oli niin onnellista poikaa kun täysin koskematon pelto :> Mitä nyt peurojen jälkiä siellä sun täällä mut vaikutti maailman onnellisimmalta holskupojalta<3

hollanninpaimenkoiran viisas ilme.....

Sairasloma

Viime tiistaista asti kipuillut omistajalla jalka, alkoi etureidestä ja siirtyi lonkkaan. Keskiviikosta asti en oo päässy koirien kanssa lenkkeilemään joten liikutus on hoidettu puistoilulla kunhan se on ollut tyhjillään. Tänään kävin sitten lääkärissä kun ei viikonlopun lepäilyt auttanut ja diagnoosina:"määrittämätön nivelkalvon tai jännetupen tulehdus", tulehduskipulääkkeitä pariksi viikoksi ja suositeltiin etten kahteen viikkoon pahemmin lenkkeilisi. Koirat eivät varmasti valita, mutta itseä alkaa hieman tylsistyttämään kun pari kertaa päivässä ajelen puistolle, seisoskelen siellä niin kauan kuin tarkenen ja sitten takaisin kotiin. Hienot ilmatkin olis ja niin tekis mieli lähteä kunnolla metsään rymyämään. Mutta kun ei. Kameraakin tullut taas käytettyä kun ei yksinkertaisesti ole ollut muuta tekemistä.