lauantai 30. kesäkuuta 2012

Päivittelyä

Päivitin tässä tota harrastus -linkkiä, lähinnä kuvia laitoin lisää kun vähän innostuin :D Ja onhan Ninjuskakin mun harrastuskoirani.

Huh, vähän jännittää. 15.7. on Forssanäyttely ja 17. päivä molempien koirien luustokuvaukset. Kuvauksien jälkeen pari päivää myöhemmin olis tarkoitus lähteä viiden päivän vaellukselle Salamajärven kansallispuistoon. Oltiin siellä viime keväänä Ninjan kanssa "koiravaelluksella" ja mun osuuteni jäi hieman lyhyeen kun teloin nilkkani jo tokana päivänä (ja kolmantena päivänä saman nilkan uudestaan) ja nyt päätin, että tänä kesänä uudestaan.

Piti viimeksi mennä "Hirvaan kierros", mutta palattiin tokasta yöpaikasta takaisin samaa reittiä ja tälläkin kertaa ajattelin samaa. Laskeskelin suht lyhyet etapit viimekerrasta viisastuneena, pisin olis noin 17km ja koko reissu noin 55km. Eli lähinnä tämmönen kuvailu/luontonautiskelu/rentoutusreissu. Ja tällä kertaa nilkkaa tukevat kengät jalkaan :D Porukasta en tiedä kun mies saattaa silloin lähteä reissuun ja työkaveri miettii vielä. Pikkuveli nyt ainakin näyttäis tulevan mukaan. Eli jos ei muuten, niin kahdestaan pikkuveljen kanssa.

Viimekevään reissusta KUVIA

Ja tässä vielä selostus, minkä oon joskus kirjoitellut petsieen :D

Huhhuh :D Lähdettiin Koirasalmelta tarpomaan rinkat selässä ja koirat mukana, ensimmäiselle taukopaikalle kulkeminen oli aika tuskaa kun en oo rinkkaa koskaan kantanut. Siellä sitten juotiin teetä ja istuskeltiin hetki, kunnes jatkettiin ekalle yöpymispaikalle, joka oli noin 10km päässä. Yöpaikassa syötiin ja mietiskeltiin pitäiskö mennä uimaan, mut kylmyys vei voiton :D Meidän piti nukkua teltoissa, mut huomattiin et tuvan ovi oli auki ja siellä oli lämmin, joten sinne päädyttiin sittenkin. Joku äijäkin siellä kävi moottoripyörällä ja kysyi haittaako jos se jää saunatupaan nukkumaan :D Yön Ninja nukkui kyljessä kiinni tuhisten, varmasti väsyttikin.


Toisena päivänä heräsin tokana, Ruudun omistaja oli vissiin hereillä jo pari tuntia aikasemmin ja Laran omistaja heräili pikkasen mun jälkeen. Ninja, Ruutu ja Lara siinä sitten hetken temmelsi kunnes piti mennä herättämään pari puuttuvaa aamupalalle kun nuotiosta alkoi puut loppumaan. Syöpöteltiin siinä, kerättiin kamppeet kasaan ja matka jatkui. Seuraava etappi oli suurinpiirtein 15km.


Ekalle taukopaikalle matka tuntui tosi lyhyeltä. vaikka suurin välimatka tähän mennessä, pidettiin lyhyt tauko ja jatkettiin. Päästiin jossain vaiheessa yhdelle tuvalle jossa koirat sammui ja omistajat söi. Siellä oltiin aika kauan ja keräiltiin voimia yöpymispaikalle kulkemiseen. Kun taas käveltiin, niin onnistuin nyrjäyttämään nilkkani mut jatkettiin kuitenkin suht pian. Loppumatka olikin sitten tuskaa vaikka pieni tauko pidettiinkin, enkä olis ikinä uskonut kiukuttelevani 500m kävelemisestä :D


Toka yöpymispaikka oli niin ihana<3 Sellanen punanen, kotoisa tupa. Koirista alkoi huomaamaan että matka väsytti, vähän väliä syttyi rähinöitä, mutta onneks kukaan ei ollu toisissaan hampailla kiinni. Jouduin pitämään Ninjaa melkein koko ajan kiinni, koska jos se alkoi haukkumaan, niin Susalla paloi hermot. Mistä tulikin mieleen, että sen takia Ninja varmaan haukkuikin niin hirveesti kun oli niin väsynyt ja varmaan pienessä stressissä plus pikkumurkku siihen päälle :/ Enkä voinu ees tyttöö jättää mihinkään yksin kun sille tuli paniikki. Mutta kuitenkin, paikka oli ihana ja illalla päästiin saunaankin. Ja taas joku äijä tuli paikan päälle keskellä yötä kuulemma "iltapäivätarkastukselle" :D


Kolmantena päivänä olis tehnyt vaan mieli jäädä sinne tupaan toiseksi yöksi ja suunnitelmaksi syntyi, että käveltäis sittenkin takaisin ja mahdollisimman nopeasti ilman suurempia taukoja. Ennen lähtöä käytiin kuitenkin vielä ilman rinkkoja lintutornilla.


Kun lähdettiin, niin tarpomismatkalla onnistuin muljauttamaan sen saman nilkan uudestaan, oli jo edellisestä päivästä ihan muodottomaksi turvonnut. Tää toinen kerta sattui jo kunnolla ja matka sille "ruokailutuvalle" oli yhtä tuskaa. Välissä pysähdyttiin kyllä syömään ja paahtamaan vaahtokarkkeja ja aattelin et se lievittäis kipua mutta ei.


Tuvalle päästessä kipu oli ihan sietämätön ja päätin, ettei matka mun osalta jatku kun läheltä meni tiekin, eli lähetin avolle viestiä jos voisi hakea mut. Pieni stressikin siinä oli kun kännykässä yksi tolppa akkua, enkä osannut kunnolla neuvoa tietä, kuitenkin sellanen 5h matka keskelle korpea. Annoin niin hyvät ohjeet kuin pystyin ja muut jatkoi matkaa, onneksi tuvassa oli polttopuita valmiiksi ja joku ihana oli sytykettäkin jättäny, koska jossain vaiheessa tuli vähän vilpoista. Päätin mennä sit nukkumaan Ninja kainalossa ja heräsin puheluun, jossa avo kysyi et onko se nyt tää mistä kävellään pari kilsaa. Sieltähän se tulikin, käveltiin autolle melkein kaks kilsaa ja molemmat vuorotellen pilkki ratissa, kello oli vissiin joku 5-6 aamulla kun lähdettiin ajamaan.


Vaikka menikin hermot milloin mihinkin ja Ninjan haukkuminen varmaan raastoi kaikkien hermoja, niin mun mielestä oli silti ihan kokemisen arvoinen reissu ja kyllä niitä kivoja hetkiä oli enemmän kuin kamalia :D

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Hakutreeniä

Keskiviikkona päädyttiin taas treenipaikalle. Paikalle saapui ensin tällä kertaa 6 ihmistä ja vähän ajan päästä sinne kurvasi myös yksi kouluttajista, joten saatiin portti auki ja päästiin sinne kunnon alueelle :> Jakauduttiin raunio- ja metsäryhmiin, itse menin kaverin ja sen kaverin kanssa metsään. Mulla oli mukana molemmat koirat.

Otettiin Ninja ja näköpako ekana. Tällä kertaa jäi jopa haukkumaan ukolle :> Pari seuraavaakin tehtiin haukkuilmaisun säestyksellä, mutta neljännessä Ninjuska lähti hakemaan ukkoa, veti 90 asteen kulman oikeelle ja huomasin, että nyt lähti kyllä jonkun elukan perään. Koira katos näkyvistä ja hetken päästä alkoi kauhee haukkuminen. Pelästyin jo, et nyt se löysi jonkun hirven ja lähdin perään juoksemaan. Kun näin Ninjan, niin ihmettelin miks se ravailee edestakas ja haukkuu, mutta puusta puuhun hyppeli orava. Eli neljäntenä ukkona olikin kurre :D No, Ninja päätyi lopuksi kaverin luo ja siitä sitten suoriks autoon.

Novalle otettiin myös ekaksi näköpako, oon päätyny siihen, että siitä saa hyvän vireen nostettua. Pari muuta oli hieman vaikeampia, yks "L" vedettiin ja toisessa lähetin ukon metsään suoriks ja itse kävelin kolme-neljäkymmentä metriä eteenpäin ja lähetin pojan viistossa. Molemmat löyty ihan loistavasti ja on toi ilmeisesti oppinu jo aika hyvin sitä nenäänsä käyttämään :> Neljäntenä otettiin kivakiva näköpako sitten lopuksi :D Vielä uupuu se ilmaisutapa, mutta odotellaan että "kesäloma" loppuu ja kysyn asiaa sitten yhdeltä kouluttajalta.

Mukana oli vallan hellyyttävä rotikkapentu, neidille vedettiin pelkkiä näköpakoja lähelle ja voi että kun toinen oli sulonen :> Myös Tito ja Juno oli hakemassa, niilläkin meni tosi hyvin. Tällä kertaa Tito ei sentään meinannu tulla syliin haukkumaan ja tais oppia viime kerrasta ettei pusuillakaan niitä nakkeja saa :D

bikinininja

kalju rotta?

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Laiska

Nyt ei jaksa kirjoittaa, joten kuva-arvuuttelua siitä, mitä eilen tehtiin :D








Eli kyllä, pistin miehen ja koirat tekemään kaiken työn ja itse nautin auringosta ja kuvasin :D Tosin Ninjaa kiinnosti jonkin aikaa sammakot enemmän ja Novan mielestä pyörä oli hieman epäilyttävä ja pojalle pitäis tilata nyt lähiaikoina kans kunnon mittatilausvetovaljaat.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Privahakua :D

Keskiviikkona päätettiin lähteä koko koiralauman kanssa hakuilemaan. Kun päästiin paikalle, niin jäätiin odottelemaan yhden tyypin kanssa jos joku tulis porttia avaamaan. Kello alkoi olemaan jo varttia vaille kuusi, kunnes se tyyppi katsoi netistä tai jostain, että pelastuskoirathan on kesälomilla muistaakseni 25.7. asti. Päätettiin siis pitää PRIVAhaut.

Ensin otettiin ekakertalainen Ninja, jolle otettiin ekana näköpako. Kyllä se vähän kärkkyi koska perään sais lähteä ja sitten kun pääsi, niin hukkas hetkeks ukon, mutta löysipä sit kuitenki :> otettiin sit kaks muutakin suht helppoo ja kyllä siel neidin päässä tais pikkane lamppu syttyy :D





Kun oltiin viemässä Kessua autoon, niin kaveri ja yks toinenkin tyyppi oli ilmaantunut paikalle. Nekään ei tienny, että ollaan muka lomilla :D No, meidän porukkaan tuli siis kaksi ihmistä lisää. Eli loppuviimeks ihmisiä oli 5 ja koiria 6. Olikin vähän hölmöä vetää vaan yhdellä ukolla kun mä ja mies oltaisiin oltu varmaan liiankin tutut meidän koirille.


Yhden beussin jälkeen oli Novan vuoro. Sille otettiin ensin näköpako, toiseksi hieman vaikeampi (käytti varmaan ekaa kertaa kunnolla ilmavainua) ja kolmanneksi Novalle vaikein tähän mennessä. Ukko lähti heti metsään piiloon, noin parikymmentä metriä keskilinjasta, kun taas mä jatkoin pojan kanssa keskilinjaa pitkin 30-40m ja jäin odottamaan merkkausta. Hieman siinä kestikin, mutta sitten nokka nousi, korvat meni hörölle ja vapautin. Ukko löytyi heti ja voi että ko olinki ylpeä! :> Luulin ensin, että toi kakara olis lähteny haahuilemaan pitkin metsää, mutta oli juossut suoraan ukolle. Hetkeks oli kuulemma jäänyt metrin päähän ihmettelemään, mut sit ilmeisesti saanu hajun taas :D

Toissapäivänä tuli postissa Novalle ja Ninjalle treeniliivit, eipä tarvi enää sitä kamalaa heijastinliiviä käyttää :D

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Neiti Ninjaana

Koska Novan kanssa ei olla nyt lenkkiä ja odottelutreeniä ihmeempiä touhuttu sen rantareissun jälkeen, niin kirjoitetaampas sitten Ninjasta välillä :>

Lauantaina kaveri kyseli näkiskö tytöt (Ninja & rotikka/sakemannimix Olga) toisensa pitkästä aikaa. Siinä sitten sovittiin missä nähdään ja saavuttiin tapaamispaikalle. Paikkana toimi eräs jotenkuten aidattu alue, jossa ollaan monta kertaa koiria juoksutettu. Tytöt veti siellä sitten rallia jonkin aikaa kunnes Ninja lähti aidan ali nuuskutellen menemään, eikä näkynyt pariinkymmeneen minuuttiin. Itselle tuli tietty paniikki kun aattelin että nyt sitä ei koskaan löydy ja kaikenmaailman kauhukuvat kävi mielessä autoista kyykäärmeisiin. Onnellisesti likka sit palasikin, ties missä ojassa ainakin oli käyny uimassa. Kaverin pitikin siitä sitten lähteä ja itse kotiin ajaessa mietiskelin et miten ikinä uskallan tota enää vapaaksi päästää kun muutenkin aina ollu se vähän nihkeetä, vaikkei oo koskaan sataa metriä (jos sitäkään) kauemmas lähtenyt seikkailemaan. Jos oon mettälenkillä jättänyt sen nuuskuttelemaan omiaan niin sille on alle minuutissa tullut paniikki, että mihin se äiti nyt katos. Ensin Nova juoksentelee pois ja nyt Ninja.




 Eilen sitten kysäsin kaverilta jos se lähtis taas Junon kanssa uudelle mettälenkille eikä kauaa mennyt, kunnes jo lähdettiin talsimaan. Kun päästiin pois autoteiden läheisyydessä, niin kaveri päästi Junon vapaaksi. Itse mietiskelin siinä uskaltaako tota neitiä nyt päästää, mutta päästinpä kuitenkin. Tuli luokse aina kun pyysin eikä koirapuistotapaamisen rähinäalistamisista (en nyt muista kirjoitinko tänne Ninjan ja Junon ekasta tapaamisesta, joka päätyi Ninjan ollessa loppuajan autossa) ollut tietoakaan, molemmat jolkotteli vierekkäin eteenpäin ja välillä kävivät lätäköissä pulahtamassa. Junoa piti kylläkin kerran muistuttaa ettei sellaista suvaita että käydään nappaamassa hampailla niskasta kiinni, Ninja on kuitenkin oman arvonsa tunteva neiti vaikkei siltä välttämättä näyttäiskään :D Yhdessä kohtaa näytti nenä käyvän vähän turhankin kovasti maassa niin päätin, että nyt on aika hihnalle. Täälläpäin kuulemma niitä peuroja pyörii, enkä välttämättä haluis että toi sellasen perään katoais.

Ylpeähän mä tosta sainkin sitten olla, näytti jotenkin vaikuttavan se lauantainen karkureissu kun nyt tyttö tarkisteli useammin kuin ennen, että oon paikalla ja tulossa perässä. Ennen on oikeastaan vaan luottanut siihen että kyllä mä sieltä tuun. Metsäpiiloleikkiä siis Ninjuskallekin :D Outoa miten siitä itsenäisestä pennusta, joka haistatti kaikille pitkät eikä mikään kiinnostanut, on tullut tollanen fiksu tyttö joka on hyvinkin kiintynyt muhun. Olin ihan varma Ninjan pentuaikoina, että tosta jää sellanen oman tiensä kulkija. Äidin tyttö<3


keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Koirarannalla



Eilen päädyttiin kokoonpanolla mä, kaveri, Nova, Tito ja Juno koirarannalle. Olin tullut just viisureiden poistosta, kunnes kävin nappaamassa Novan kotoa, ajoin kaupan parkkikselle ja hyppäsin kaverin autoon.

Kun päästiin paikalle, niin kirottiin hetki kun tajuttiin että siellä on joku. Kumpikaan ei vissiin oikein välitä vieraista koiranomistajista, huonoja koirapuistokokemuksia kummallakin (jonka takia niissä en käy ilman, että puisto on tyhjä). Juuri kun lähdettiin kävelemään rannalle päin, meidän auton taakse kurvasi vielä kolmaskin auto. No, jatkettiin matkaa ja aateltiin että mennään sit kauemmas juoksuttamaan koiria.

Seuraamme liittyi joku nainen parin vanhemman (olisko ollut 8v ja 10v) rhodesianartun kanssa, hyvin ne poikien kanssa tuli juttuun, vaikka välillä piti ainakin Novalle muistutella että nyt on vähän liian nuori mies oman arvonsa tuntevalle leidille :D Siinä höpistiin sitten jonkin aikaa, kunnes yhden mäen takaa ilmestyi pariskunta yhden koiransa kanssa. Ensin epäröivät uskaltavatko päästää narttua muiden kanssa leikkimään, mut saatiin rohkaistua niitä. Tämä neiti oli kohta 3v dogo argentino+rotikka-sekoitus, joka vähän jännitti ensin suht isoa koiralaumaa mut loppuviimeks se ja Nova veti omia rallejaan ja painejaan siellä, poika sai siis taas uuden tyttöystävän<3

Rhodesianainen lähti koirineen ja Nova meni perässä. Ei kuunnellut huutoja tai mitään ja yllätti täysin miten kauas lähti. Päätin siis mennä hiekkamontun taakse piiloon. Jonkin aikaa siinä meni, kunnes pojalla naksahti jotain päässä, juoksi takaisin ja katseli vähän epätoivosen näköistä ihmisporukkaa, jossa mä en ollut :D Löysi mut kuitenkin ja meinas kaataakin kun tuli niin hirveet pusut, olihan se ehkä kolmisen minuuttia "hukassa".

Sekarotuinen omistajineenkin lähti, joten jäätiin poikien kanssa sitten. Nova lähti vielä jonkun miehen ja koiran luo kielloista huolimatta, koira oli hihnassa ja mies potkasi poikaa ja alko huutelemaan jotain uhkauksia mulle. Muistaakseni huusinkin sille vielä että huutaa Novalle "pois!", mutta ei se sille mitään sanonut. Poika jolkotteli siinä hetken niiden kanssa kunnes lähti juoksemaan luo. Palkkasin tietenkin takaisintulosta, mutta pidin kiinni sen aikaa kunnes mies oli poissa näkyvistä. En tajua miksi joku tulee lenkille paikkaan jossa 99% varmasti on koiria vapaana ja vielä raivoaa niistä irtokoirista? Varsinkin kun itse oli kävellyt jo pidemmän aikaa meitä kohti, vielä kun oltiin isolla porukalla eli näki varmasti, että koirat on vapaana. Olihan siinä omaakin vikaa kun ei Nova totellut, mutta kun se tuli ihan puskista että lähti ylipäätään yli 10m kauemmas musta. No, ei sille enää mitään voi. No, poika kuitenkin lähti vielä etsimään näitä ja sitten päätin ottaa hihnaan loppuajaksi. Eipä siinä enää kauaa oltu, kunnes lähdettiin kotiinpäin. Jos sää sallii, niin meen viikonloppuna jonnekin vähän muistuttamaan luoksetulojen tärkeydestä.

Koirat on ilmeisesti jotenkin aistinneet, että äiti on kipeä. Poistetut viisaudenhampaat ei ole kiva juttu ja särkylääkettä kuluu enemmän kuin laki sallii.... Jätin tänään hakutreenitkin välistä kun aattelin ettei siitä mitään tuu jos sinne lääketokkurassa meen, huomenna olis töitäkin. Mutta kai tää tästä, uudella innolla sitten kun kivut kaikkoaa. Ja rantakuvia tulee tähän vielä myöhemmin :> Niinjuu ja otettiinhan me tänään voikukkakuvia!