Viikonloppu

Eipä tässä ole oikein tullut kirjoiteltua hetkeen kun ei oikein oo mitään tapahtunutkaan :D Viimeisiä lomapäiviä tässä vietetään myös, huomenna olis tarkoitus palata töihin.

Lauantaina kävin katsastamassa miten Novan veljellä Urholla meni Pori KV:ssä, NUO-ryhmässä oli hurjat 5 urosta. Usko-poikakin käväsi siellä, oli ilmossa tapahtunu hämminki joten ei päässytkään ihan kehään asti. Toisaalta oli niin kuumakin, että ehkä iha hyvä vaan. Urho kuitenkin vetäs hienosti NUO-ERI NUK2 vara-sertin ja vara-cacibin :> Nova ei olis kyllä millään pärjänny niiden turkkihirmujen joukossa niin ehkä en mitään varoaikana menettäny :D Lauantaina sitten Uskon omistajan kanssa holskuerkkareihin räpsimään kuvia, niinkuin tuolla porinäyttelyssäkin tein.

Tänään vetäsin noiden kanssa pienet tokoilut ihan vaan omassa pihassa. Oli vähän turhan lämmin treenaamiseen kun tuli itellekin hiki :D Nova yritti taas "unohtaa" ihan peruskäskyjen tarkoituksia, mutta vaadin siltä silti onnistuneet tuotokset, vaikkei niitä ihan täydellä teholla vedettykään.... Viimeiseksi otettiin seuruu ja palkaksi poika sai tappaa leluaan :> Ninja vähän kuumui liikaa, mutta teki kuitenkin paremmin kuin yleensä tuolla pihalla. Tosin nyt on seuruussa tullut uusi ongelma, neiti lähtee edistämään.... Koska koira meinas läkähtyä, niin otin ihan imuttamalla viimiset seuraamiset.

Nyt on ilmoitettu noita sitten kaikenmaailman kursseille. Agikursseille on varmaan hirveet jonot ja otetaan ilmottautumisjärjestyksessä, Novaa siis koitin alkeisiin ja Ninjaa jatkokurssille. Noille sopivat tokokurssitkin sain pienen aivovamman jälkeen kun Ninjan ilmotin vahingossa vähän vaativampaan kuin piti :D

Nova & Usko

Veljekset tapasivat eilen pitkästä aikaa ja toivottavasti tapaavat jatkossa useemmin :> Viskasin Novan takaluukkuun ja lähdin kohti kaupunkia hakemaan kaveria ja Uskoa. Vähän jännitti mitä tapahtuu kun pojat joutuu yhtäkkiä samaan tilaan, viimekertainen tapaaminen suoritettiin hihnassa kenneltapaamisessa kun haluttiin vaan katsoa mitä sanovat toisistaan. No, eivät sanoneet mitään hyvää ainakaan :D Usko otettiin varmuuden vuoksi takapenkille, mut eihän niitä ongelmia ollutkaan, molemmilla vaan vispas hännät niin et hyvä etteivät lentoon lähteneet :D Lähdettiin siis hyvillä mielin ajelemaan lenkkipaikalle.

Pojilla meni tosi hienosti, leikkiä eivät kauheesti harrastaneet mut koko ajan seurattiin missä toinen menee ja miksi :> Ekan kerran pulahtivat ojaan kun joku vesilintu siellä mekkalaa piti, mutta vaikka se lintu jäi vaan vähän matkan päähän niin kumpikin tuli sieltä silti kiltisti pois. Pari kertaa isoa oksaa kantoivat ja yritettiin tarjota molemmille omia keppejä mut ei ne nii kivoja ollut :D Ojissa puljattiin ja kauheeta rallia vedettiin, alkoi näkyä se kyl loppumatkasta.

Meidän piti mennä yks järvilenkki, mut ei sitä järveä koskaan löytynyt :D Oon sen monta kertaa mennyt ja nyt mentiin sitten jostain kohtaa ohi. Siellä menee traktoripolkua aikalailla koko matkan ja näytti siltä, ettei siellä oo ketään käynyt pitkään aikaan, kävelykin oli välillä hankalaa. Mutta mikäs siinä kävellessä raikkaassa, sateenjälkeisessä metsäilmassa :>

Pojat uskalsi jo pistää takasintulomatkaksi yhdessä auton taakse ja sovittiin, että pitää kyl näkeä useamminkin. Tosin koiramummo menee hankkimaan huomenna kielikoruja niin saattaa olla puhelimitse sopiminen hieman hankalaa :D Aattelin, että lähden myös seuraksi holskuerkkareihin ja tietenkin kuvailenkin siellä. Usko on ilmotettu myös Porinäyttelyyn :>

Lenkistä kuvia TÄÄLLÄ.

Kallioilla

Aateltiin lähteä etsimään yhtä järveä ja ajeltiinkin jollekin epämääräiselle soratielle, kaikki koirat mukana. Navigaattori sanoi että järvi olis ihan lähellä ja pysättiin. Päästin Novan heti vapaaksi kun näytti siltä ettei siellä kovin paljoa porukkaa kulje, Ninjan pistin liinaan. Minkäännäköistä polkua ei löytynyt, joku traktorireitti meni hakkuualueelle mutta siellä oli koirankin vaarallista kulkea. Joten jätettiin järvi sinne, vedettiin parit luoksetulot koirille ja lähdettiin.

Seuraavaksi aateltiin että mennään Kallossa käymään, mutta päädyttiinkin Siikarannan leirintä-alueelle. Siellä oleilu olikin pelkkää kuvailua, lähinnä yritystä saada kaikki koirat samaan kuvaan :D Ninjassa on helppoa kun se kyllä pysyy kunnes vapautetaan, Novan mielestä hän istuu silloin kun haluaa (niin varmaan) ja Kessu käytti istuttamisaikansa lähinnä haukkumiseen.... Vaihdettiin sitten osapuolia, eli mies tuli kameran taakse ja mä istutin kakarat. Johan toimi :D

Piti mennä vielä katsomaan auringonlaskua tietystä paikasta, mutta se olikin täynnä yksityisteitä ja mökkejä.... Olis kiva tietää mahtaako Porista ees löytyä sellaista paikkaa, mistä näkis laskun ilman, että edessä on joko tuulimyllyjä, nostureita tai saaria :D

Niin ja löysin Ninjan äidin tänään, tuli ihan puskista kun satuin kattelemaan Lappeenrantalaisia koiria Petsiestä. Oli niin samannäköisiä pentuja yhdessä kuvassa, joten kysäsin millanen tää koira on ja milloin pennut syntyneet. Vastauksena tuli, että olivat ostaneet koiran joltakin mieheltä ja loppuviimeks selvisi, että se mies oli Ninjan löytöeläintaloon tuonut :> Mamin löytää TÄÄLTÄ. Nyt odottelen vielä extrainfoa, sellaista kuulemma olis vielä tarjolla :D

Puistoilu.....

....ei vaan oo meitä varten. Koska kaveri ei ollut kotona, niin aattelin käydä Novan kanssa katsastamassa onko koirapuistossa porukkaa. Olihan siellä, vedin pienen lenkin eka katsoen miten koirat käyttäytyy jne kunnes kävin ihan omistajilta kysymään. No, mentiin Novan kanssa sisään ja alkuhässäkän jälkeen kaikki meni hyvin, ajatellen että puistossa oli tietääkseni pelkkiä uroksia. Puistoon tuli sitten lisää porukkaa ennenkuin ees tajusin, normaalisti olisin menny portille vastaan ja kysynyt millasia koiria tulossa.

No, aikaisemmin oli jo ollut leikattu uros (jossa holskua) jonka kanssa Novalla oli pientä leikintynkää ja just kun olin ehtiny sanomaan, että oon nähnyt kun kaksi toisilleen tuttua urosta on tapelleet leikatusta uroksesta niin alkoi murinat ja rähinät Novan ja yhden sekarotuisen (poikaa isompi, joku mastiffisekoitus muistaakseni) urospennun kanssa.... Pennun omistaja meni ekana väliin ja sai osumaa (en tiedä kummalta, Novaa siinä kauheesti osoteltiin) raapaleen verran, itse nyppäsin takajaloista pois tilanteesta.

Kummallekaan koiralle ei sattunut mitään ja sanoinkin, että kyllä mä lähden. Pyysin kuitenkin pennun omistajaa kävelemään kanssani portille niin, että pojat rauhoittuu, pyytelin anteeksi ja lähdin. Se niistä puistoiluista siis, tästä lähtien vain tyhjään puistoon jos ollenkaan. Ninjasta on jo puhuttu täällä kamalana aggressiivisena hulluna kun on alistanut toisia koiria (kuten toiset koirat myös sitä) ja nyt Nova on varmaan myös. Eli draamaa odotellessa....

Muttajoo, aikaisemmin päivällä olin menossa hakutreeneihin, mutta paikalla oli vissiin vaan paintball-pelaajia. Tyydyin sitten metsälenkkiin Novan kanssa ja ekaa kertaa tuli mahdollisuus mennä poikaa piiloon. Hetki siinä meni, ennenkuin toi juoksi täysillä ohi ja meinas jatkaa matkaa pitkällekin, kuulosteli missä oikeen oon, löysi mut kuitenkin eikä sen jälkeen jättäny silmistään :D

Niinjuu pitäähän vielä hehkuttaa, Nova ei mölissy autossa tänään YHTÄÄN!

Muoks. Kirjoiteltiin tässä pennun omistajan kanssa, no drama ja olikin oikeinki fiksu omistaja :>

Kuvaukset

Oli lievästi sanottuna jännä päivä :D Kaveri tuli seuraksi kuvauksiin ja jännitin ihan hirveesti, viimeks oon jännittänyt hammaslääkäriä noin paljon.... Aika oli kolmelta ja ehdittiinkin just sopivasti paikalle.

Ninjuska vietiin ekana, painoa oli 18kg eli on se tyttö vähän saanu lihasta ympärille leikkauksen jälkeen.... Sydän kuunneltiin ja lääkäri kyseli mitä Ninja sisältää :D Sanoinkin ettei hajuakaan roduista niin tää alkoi luetella jotain sakemanneista ja sellaisista mitä vois olla, meni vähän ohi kun jännitti niin paljon.... Istutettiin se lattialle ja pidin tytön päätä kun rauhotuspiikki laitettiin, oli hienosti aloillaan vaikka pisto tais vähän tuntua. Piti nopsasti taluttaa eteiseen, mihin neiti sitten sammui suht nopeasti. Leikkauksessa oli jopa pistänyt hanttiin kun ei olis halunnu nukahtaa. Sinne se sit vietiin kuvauksiin ja mentiin sitten pihalle pissattamaan Nova.

Hetken sai odottaa, kunnes unessa oleva Ninja tuotiin ja sitten olikin pojan vuoro. Olin aamulla katsonut, että Nova hinkkaa silmäänsä eikä meinannu saada sitä auki, joten katottiin mikä siinä oli. Kesti noin vartti, ennenkuin mitättömän pieni raapale löytyi jonkun vihreän aineen avulla, oon aika ylpeä että poika jakso sen aikaa olla aloillaan varsinkin kun kipeetä silmää tutkittiin. Sen jälkeen otettiin vielä pari putkea verta kilpirauhastestiä varten ja toiseen tassuun pistettiin sitten rauhoitus. Poika oli niin hieno ja reipas<3 Ja taas talutus eteiseen, missä Ninjuska jo heräili, oli aika koomisen näköinen kun ei muu kuin pää liikkunut ja silmät oli ihan ammollaan :D Nova sammahtikin siinä pian ja se vuorostaan lähti kuvattavaksi.

Kaveri lähti viemään Ninjaa pihalle ja ite tulin perästä. Muuten ei ollu ongelmaa jos tyttö pysyi liikkeessä, mut heti kun pysähtyi niin kellahti kumoon, ressukka. Sanottiin, että sillä on aika iso hätä mutta eihän se tossa kunnossa paljoa pystynyt tekemään :D Yritin tarjota vettäkin, muttei kelvannut, joten päätin nostaa vaan autoon nukkumaan.

Nova tuotiin ja pääsin kattelemaan kuvia. Ensin käytiin pojan kuvat läpi joista ei ollut mitään pahaa sanottavaa, ainoastaan lonkista jotka oli kuulemma selvät A:t, mutta saattavat kuulemma tulla B:nä takaisin jos on oikein tiukka arvostelija kennelliitossa. Ninjalla oli kuulemma vielä nätimmät lonkkakuvat ja silläkin oli koko luusto kunnossa, oli hienoo kuulla että molemmat on terveitä :> Vaikka odotinkin kokoajan sitä "mutta"-sanaa kun niitä kuvia näytettiin ja se selosti niitä :D Kyllä nyt kelpaa jatkaa Ninjuskalla agia ja Novalla kokeilla jos sekin siitä tykkäis! Odoteltiin vielä, että laskettiin summat yhteen ja Nova siinä vähän heräilikin. Maksoin ja päästiin hyvillä mielin lähtemään klinikalta :> Nova sai vielä silmätipat siihen silmään, jossa naarmu on.

Pojalla ei ollut iso hätä, mutta huomas kyllä että oli saanut edellisenä iltana kanansiipeä ruuaksi :D Yritettiin käyttää sitä vielä pissalla mut piti välillä tuupata vauhtia eikä senkään tekemisistä mitään tullut. Loppuviimeks nostin senkin sitten autoon ja lähdettiin kohti Poria.

 Kotona aattelin viedä ensin Ninjan pihaan ja hakea sen jälkeen Novan autosta, mutta poikapa päätti hypätä sieltä omin neuvoin kun ilmeisesti olin liian kaukana.... vauva.... Pihalla noi molemmat päätti vetää maihin enkä saanutkaan niitä enää ylös :D Piti kantaa sisälle kun jalat ilmeisesti sanoivat itsensä irti.... Kun en tajunnut lääkärissä kuvista ottaa kuvia, niin otin sitten hienosti kotona ikkunaa vasten :D Tosin Novan virallisia en saanut mukaan, niin sain vaan kuvan sen jotenkin piloille menneestä (lääkärin mielestä se oli huono tai jotain) lonkkakuvasta. Eli kunnon kyynär- ja lonkkakuvat puuttuivat. Nyt joutuu jännityksellä odottelemaan, mitä kennelliitto sanoo ja kilpparitestinkin tuloksiin menee jonkin aikaa..... Niinjuu, kuvaajana toimi Kankaanpään eläinlääkäri Kari Ventelä :>

Ninjan kuvat

Novan kuvat

Forssa kr

Novan viimeinen junnunäyttely oli ja meni. Oli vähän siinä ja siinä ehditäänkö Forssaan muutenkaan ajoissa ja kehäkin oli kuulemma mennyt tosi nopeesti eteenpäin :D Tuttuja näkyi muutama, seisoskeltiin siinä Hollandroyn sijoitusnartun Kwenhwyfar Hasse V.D.Dorestee:n (Viirun) omistajien kanssa eikä Nova ymmärtänyt miksei tämä ihana nainen lämmennyt hänelle :D Poika osoitti myös esimerkillistä näyttelykäyttäytymistä vetämällä jännä/äijäily/tyttöpissat toisen omistajan kengälle kun koirat tuijotteli toisiaan.... Onneks ei hävettänyt. Pörisemisiltä ei päästy, murkkupoika on välillä hieman rasittava. Mutta tällä kertaa käytös oli kyllä edellisiltä kerroilta parantunut.

Poika oli taas ainoana junnu-uroksena, veli oli ilmoitettu NUOrisoon :D Tuomari oli hyvin tuima ja vähäeleinen mies, katsoi kyllä nätisti pojan eli osasi lähestyä oikein, apua hampaiden näytössäkään ei tarvittu :> Juoksutti kerran ympäri ja kerran edestakaisin ja seisotti jonkin aikaa. Sieltähän sitten ERI pärähti, ilman SA:ta (johtunee varmaan purennasta). Eli hyvin tyytyväinen oon koska meen nykyään näyttelyihin sillä mielellä, että enintään EH saadaan :> Arvostelu missikisat-sivulla.

Velipoika otti myös ERI:n ilman SA:ta, vastassa oli jonkun kutsuma "tukkajumala" eli uros, jolla on ihan järjettömästi karvaa :D En nyt muista olisko sama, joka oli Harjavallassa Novan kanssa kehässä. Viiru vetäs hienosti kaikenmaailman sertit ja VSP:t, "tukkajumala" sai ROP:in.

Tähän mennessä pojasta ei oo muita kuvia, kuin tuo missä se ja Viiru on, vähän harmittaa kun unohtu kamera kotiin.... Pori kr lähestyy, jolloin ainakin napsin Novan veljestä Urhosta sitten kuvia, omaa poikaanihan en sinne varoajan takia saanu ilmotettua.

Laukkusankarit

Tänään saatiin koirien vaellusta varten ostetut laukut postissa :> Aikasemmin kävin kuitenkin neiti Ninjaanan kanssa privalenkillä ilman laukkua ja päätin, että Novan kanssa vois mennä illemmalla kun on niin kuuma.

Laukkuja sai aikalailla sovitella ja Ninjalla on ainakin vielä säätämistä, heilahtelee niin paljon. Pitänee katsella tota kiristelyä paremmin vaikka huomenna. Novalle sai ainakin hyvänkokoiseksi melko pienellä vaivalla, ei heilu mitenkään eikä poika näytä ees huomaavan koko härpäkettä.

Kävin kuitenkin testilenkillä äsken molempien kanssa ja hyvin meni :> Ninjalle pistin taskuihin tobleronet ja Novalle jälkiruokakipat, en innostuksissani parempaakaan keskinyt :D Eipä niille silti tuu vaelluksellakaan paljoa noihin painoa, kun kuljettavat omat ruokakippansa ja aattelin ottaa niille evääksi kuivalihaa.

Huomenna vois koittaa kiristellä tota Ninjuskan laukkua vähän paremmalle mallille.

Kaikkea touhottamista

Ja toinen teksti tänään, sattuupahan vaan olemaan tylsää :D Toissapäivänä nakattiin koko team caccapäät autoon, koska halusin mennä yhdelle tietylle lenkille. Lenkki menee joen varrella enkä oo sitä kulkenut piiiitkään aikaan. Tosin en laske sellaista kunnon lenkiksi, jonka varrella käännytään jossain vaiheessa takaisin vaan kunnon lenkki mielestäni kiertää jonkun matkan :D

Taas sai kirota sitä, kun yksinään noi koirat menee kuin unelma, mutta heti kun joku muu on matkassa niin leikitään höyryveturia. Mies kulki Kessun kanssa ja mulla oli noi kaks vatipäätä. Yhdessä kohtaa käännyttiin polulle, joka vei lintutornille. Siellä ei kovin kauaa jaksanut seisoskella kun tihkutti, olisin ottanut kunnon kamerankin mukaan jos olis nätti päivä ollut. Tietenkin heti kun alkaa loma, niin sataa päivät pitkät....

Jatkettiin lintutornilta matkaa ja päästin Novan vapaaksi. Ninjaa ei siellä viitsi päästää, koska seuraavaksi näkyis vaan pää joessa.... Mitenniin tykkää uimisesta? Käännyttiin sitten yhdellä aukealla takaisin eikä koiratkaan enää leikkiny höyryvetureita.

Eilen oli aikalailla kotipäivä, koirat koomas ja vettä sato ni en viittiny niitä sit sen enempää kiusata. Eipä koirat siitä kiukutellutkaan kun sai äidiltä paljon rakkautta :D Pientä sisätokoilua vedettiin, mutta muuten oli aika tylsähkö päivä.

Tänään oltiin sitten taas kunnolla hyttystensyötävinä, mentiin melkein se metsäseikkailulenkki mikä ollaan pari kertaa kuljettu kaverin kanssa. Ei viitsitty mennä ihan sinne mettään asti, koska siinä välissä on pellot enkä tykkää toisten viljelysten päällä kulkea.

Tuli vaellusta varten tilattua juoksuvyöt, joten päästiin siis niitä testaamaan tässä samalla. Lievästi helpottui kahden höyryveturin kuljettaminen :D Tällä kertaa laantui kyllä vetointo huomattavasti nopeemmin kuin viimeksi.

Novallahan on ollut tota autoillerähjäämisvammaa, niin sekin on lieventynyt hirveesti, enää ei pidä ees meteliä :> Hieman kiskoo kohti, mutta se on suuri muutos entiseen kun sai kaksin käsin pidellä ja toivoa ettei lennä mukana. Sehän alkoi ihan puskista ja toivon tosiaan ettei tää oo vaan mikään vaihe, että ollaan paljon nätimmin. Toivottavasti olis ensi talvena yhtä lievää tai lähteny kokonaan, liukkaalla se ei oo mitään kovin kivaa.....

Niin ja naurettiinhan me Ninjan taipuisuuttakin :D

Ninjuska, Ninjaana, Ninaanana, ketunpoikanen, neiti neitinen, norppamuikku, norppa, idiootti, vammainen, rakkauslapsi.....

Mullehan piti tulla alunperin bordercollie. Mietin sitä varmaan vuoden, etsiskelin sopivaa kasvattajaa ja sellainen löytyikin. Pentuja syntyi vähemmän kuin oli kysyntää ja pentutestin perusteella katsottiin omistajat (iso plussa, yksi monesta asiasta mitä kasvattajassa haen). Kaikki pojat olivat kuulemma liian dominoivia mulle, koska olisihan se ollut eka koira ja saatoin olla vähän vielä tuntemattomien ihmisten edessä hieman hiljainen ja ujo, eli vastakohta oikealle minälle :D Poikaa en saanut ja jäin odottamaan uutta pentuetta, josta kakaroita syntyikin sitten vähän enemmän.

ilmoituksen kuva

Samalla kun odottelin pentujen varttumista, katselin muuten vain ilmoituksia koirista ja sivuutin Ninjan ilmoituksen koska se oli niin pitkän matkan päässä. Tyttö (silloinen nimi Candy) haki sitä omaa kotia löytöeläintalossa Lappeenrannan suunnilla.... Silloin avoni kyseli löytyykö mitään, näytin neidin kuvaa johon todettiin "toi näyttää ihan meidän koiralta". Eipä tarvinnut kuin puhelinsoitto, pari päivää odottelua ja noin 12h hakureissu alkoi :D Roduthan eivät ole tiedossa, joten tällä hetkellä Ninja on epävirallisesti suomenvinttikoira tai norppamuikku :D

Enhän minä mitään pentujen luonteista tiennyt, neiti vaikutti hyvin pirteältä ja terveeltä..... no pennulta. No, maksoin kakaran ja napattiin se autoon. Tyttö nukkui koko matkan, pari kertaa pysähdyttiin pissalle. Kotona sai heti turpaansa silloiselta Rontti-kollilta jota oppi kyllä kunnioittamaan hyvin nopeasti ja näistä tulikin hyvät kaverit :D

Jo ekana yönä iski katumus ja tuntui siltä, että kohta viedään toi kamala hirviö takaisin. Ninja puri ja puri ja puri pienenä, sitä ei kiinnostanut ihmiset ollenkaan vaan oli niin itsenäinen ja itsepäinen tyttö kuin olla voi. Haukkui myös mitä keuhkoista lähti. Eikä voitu vapaana pitää kun lähti heti omille teilleen.... Kaikenmaailman keinot ei auttanu, vinkaisusta kiihtyi, niskasta nyppäisystä kiihtyi, ihan mistä tahansa kiellosta kiihtyi. Jos pisti jäähylle, pois muiden seurasta, niin keksi vain jotain omaa kivaa tekemistä. Koskaan ei kuitenkaan tuhonnut mitään nettipankkitunnuksia ja yksiä kenkiä isompaa. No, on sillä kerran ollut vanhempana vessapaperibileet ja kerran päässyt käsiksi polttopuihin..... Mutta ne nyt on lähinnä huvittanut :D

Hampaiden vaihduttua tuo pieni neitikoira muuttui täysin, ainakin pureminen loppui. Mutta jotain muutakin siellä aivojen sisällä tapahtui ja neiti alkoi jopa kuuntelemaan. Niihin aikoihin meille tuli myös kesähoitoon Demon-koira, sekarotuinen uros. Ninja rauhottui ja ilmiselvästi nautti kaverikoiran seurasta. Mitä nyt kerran ruokahässäkässä joutui tikattavaksi kun herra nappas silmän alle.... Koska Ninjuska vaikutti paljon onnellisemmalta toisen koiran seurassa, niin silloin päätin, että toinen koira tulee.

Ninja oli ihan järjetön oppimaan temppuja, on vieläkin mutta se nopeus pentuna oli ihan uskomaton. Melkein kaikessa kesti noin viitisen minuuttia. Toko on silti neidin vahvuuksia, ihmekös tuo.... Sinänsä outoa, ettei tolla ollut minkäännäköistä miellyttämisenhalua, mutta oppimisenhalua sitäkin enemmän. Kaikki oli kivaa, missä sai aivoja käyttää. Mutta heti kun tekeminen loppui, myös seura lakkasi kiinnostamasta. Nykyään ihmisen kanssa yleisesti on vaan kiva olla :D

Kauheasti on saanut lukea siitä, kuinka vanhemman koiran pitäisi olla "valmis" ja vähintään 2v. No, Nova tuli Ninjan ollessa päälle vuoden ja se muutti neitiä täysin. Yhtäkkiä mun superitsenäisestä koirastani tuli hellyydenkipeä rakkauspakkaus joka kuunteli ja totteli. Ninja myös opetti pojalle, miten ihmisten kanssa toimitaan, sellaisia pieniä juttuja mitä näin myöhemmin vasta ajattelee, esim. sisällä ei saa riehua, ihmisiä päin hyppiminen ei ole suotavaa (voikun poika muistais sen vieläkin....) ja ruokaa odottaessa pitää istua (oikeesti, Ninja opetti Novan istumaan kun ruokaa odotetaan. Tönäs sitä kunnes poika istui.....). Vielä tuohon, että vanhemman koiran pitäisi olla "valmis", omasta mielestäni koira ei ole koskaan "valmis", sitä koulutetaan koko sen loppuelämän. Jos ei nyt mitään uusia juttuja, mutta vanhoista asioista saa ja pitää muistutella.

Ninjan sopimuksessa luki, ettei sille saa teettää pentuja. Niinpä neiti joutui kahdet juoksut ja valeraskaudet kärsimään, kunnes päätyi leikkuulaudalle. Tuon valeraskaudet oli ihan hirveitä, koira oli ihan masentunut ja piippasi jatkuvasti. Pelkäsin koko ajan, että kohta kohtutulehdus iskee. Leikkaus ei hirveästi oo neitiin vaikuttanut, mitänyt on hellyydenkipeämpi (jos vaan mahdollista) ja karva ehkä hieman pehmeämpää kuin ennen. Tikkien poistoon asti oli ihan hirveetä pitää noin aktiivinen koira rauhassa, kyllä riemu irtos kun pääsi vihdoin pihalle rellestämään :D

Ninja oli aivan raivostuttava, kamala, takaisinvietävä, räksyttävä, ärsyttävä ja hirveä koirankuvatus, mutta ihan hyvän oon siitä saanut :D En kyllä tota vaihtais mistään hinnasta, niin paljon oon sen kanssa kokenut, on opettanu mulle niin paljon kärsivällisyyttä ja on niin MUN koirani, se eka koira. Ihana Ninja, prinsessa Ninja, äidin rakas Ninja<3