Päivittelyä

Päivitin tässä tota harrastus -linkkiä, lähinnä kuvia laitoin lisää kun vähän innostuin :D Ja onhan Ninjuskakin mun harrastuskoirani.

Huh, vähän jännittää. 15.7. on Forssanäyttely ja 17. päivä molempien koirien luustokuvaukset. Kuvauksien jälkeen pari päivää myöhemmin olis tarkoitus lähteä viiden päivän vaellukselle Salamajärven kansallispuistoon. Oltiin siellä viime keväänä Ninjan kanssa "koiravaelluksella" ja mun osuuteni jäi hieman lyhyeen kun teloin nilkkani jo tokana päivänä (ja kolmantena päivänä saman nilkan uudestaan) ja nyt päätin, että tänä kesänä uudestaan.

Piti viimeksi mennä "Hirvaan kierros", mutta palattiin tokasta yöpaikasta takaisin samaa reittiä ja tälläkin kertaa ajattelin samaa. Laskeskelin suht lyhyet etapit viimekerrasta viisastuneena, pisin olis noin 17km ja koko reissu noin 55km. Eli lähinnä tämmönen kuvailu/luontonautiskelu/rentoutusreissu. Ja tällä kertaa nilkkaa tukevat kengät jalkaan :D Porukasta en tiedä kun mies saattaa silloin lähteä reissuun ja työkaveri miettii vielä. Pikkuveli nyt ainakin näyttäis tulevan mukaan. Eli jos ei muuten, niin kahdestaan pikkuveljen kanssa.

Viimekevään reissusta KUVIA

Ja tässä vielä selostus, minkä oon joskus kirjoitellut petsieen :D

Huhhuh :D Lähdettiin Koirasalmelta tarpomaan rinkat selässä ja koirat mukana, ensimmäiselle taukopaikalle kulkeminen oli aika tuskaa kun en oo rinkkaa koskaan kantanut. Siellä sitten juotiin teetä ja istuskeltiin hetki, kunnes jatkettiin ekalle yöpymispaikalle, joka oli noin 10km päässä. Yöpaikassa syötiin ja mietiskeltiin pitäiskö mennä uimaan, mut kylmyys vei voiton :D Meidän piti nukkua teltoissa, mut huomattiin et tuvan ovi oli auki ja siellä oli lämmin, joten sinne päädyttiin sittenkin. Joku äijäkin siellä kävi moottoripyörällä ja kysyi haittaako jos se jää saunatupaan nukkumaan :D Yön Ninja nukkui kyljessä kiinni tuhisten, varmasti väsyttikin.


Toisena päivänä heräsin tokana, Ruudun omistaja oli vissiin hereillä jo pari tuntia aikasemmin ja Laran omistaja heräili pikkasen mun jälkeen. Ninja, Ruutu ja Lara siinä sitten hetken temmelsi kunnes piti mennä herättämään pari puuttuvaa aamupalalle kun nuotiosta alkoi puut loppumaan. Syöpöteltiin siinä, kerättiin kamppeet kasaan ja matka jatkui. Seuraava etappi oli suurinpiirtein 15km.


Ekalle taukopaikalle matka tuntui tosi lyhyeltä. vaikka suurin välimatka tähän mennessä, pidettiin lyhyt tauko ja jatkettiin. Päästiin jossain vaiheessa yhdelle tuvalle jossa koirat sammui ja omistajat söi. Siellä oltiin aika kauan ja keräiltiin voimia yöpymispaikalle kulkemiseen. Kun taas käveltiin, niin onnistuin nyrjäyttämään nilkkani mut jatkettiin kuitenkin suht pian. Loppumatka olikin sitten tuskaa vaikka pieni tauko pidettiinkin, enkä olis ikinä uskonut kiukuttelevani 500m kävelemisestä :D


Toka yöpymispaikka oli niin ihana<3 Sellanen punanen, kotoisa tupa. Koirista alkoi huomaamaan että matka väsytti, vähän väliä syttyi rähinöitä, mutta onneks kukaan ei ollu toisissaan hampailla kiinni. Jouduin pitämään Ninjaa melkein koko ajan kiinni, koska jos se alkoi haukkumaan, niin Susalla paloi hermot. Mistä tulikin mieleen, että sen takia Ninja varmaan haukkuikin niin hirveesti kun oli niin väsynyt ja varmaan pienessä stressissä plus pikkumurkku siihen päälle :/ Enkä voinu ees tyttöö jättää mihinkään yksin kun sille tuli paniikki. Mutta kuitenkin, paikka oli ihana ja illalla päästiin saunaankin. Ja taas joku äijä tuli paikan päälle keskellä yötä kuulemma "iltapäivätarkastukselle" :D


Kolmantena päivänä olis tehnyt vaan mieli jäädä sinne tupaan toiseksi yöksi ja suunnitelmaksi syntyi, että käveltäis sittenkin takaisin ja mahdollisimman nopeasti ilman suurempia taukoja. Ennen lähtöä käytiin kuitenkin vielä ilman rinkkoja lintutornilla.


Kun lähdettiin, niin tarpomismatkalla onnistuin muljauttamaan sen saman nilkan uudestaan, oli jo edellisestä päivästä ihan muodottomaksi turvonnut. Tää toinen kerta sattui jo kunnolla ja matka sille "ruokailutuvalle" oli yhtä tuskaa. Välissä pysähdyttiin kyllä syömään ja paahtamaan vaahtokarkkeja ja aattelin et se lievittäis kipua mutta ei.


Tuvalle päästessä kipu oli ihan sietämätön ja päätin, ettei matka mun osalta jatku kun läheltä meni tiekin, eli lähetin avolle viestiä jos voisi hakea mut. Pieni stressikin siinä oli kun kännykässä yksi tolppa akkua, enkä osannut kunnolla neuvoa tietä, kuitenkin sellanen 5h matka keskelle korpea. Annoin niin hyvät ohjeet kuin pystyin ja muut jatkoi matkaa, onneksi tuvassa oli polttopuita valmiiksi ja joku ihana oli sytykettäkin jättäny, koska jossain vaiheessa tuli vähän vilpoista. Päätin mennä sit nukkumaan Ninja kainalossa ja heräsin puheluun, jossa avo kysyi et onko se nyt tää mistä kävellään pari kilsaa. Sieltähän se tulikin, käveltiin autolle melkein kaks kilsaa ja molemmat vuorotellen pilkki ratissa, kello oli vissiin joku 5-6 aamulla kun lähdettiin ajamaan.


Vaikka menikin hermot milloin mihinkin ja Ninjan haukkuminen varmaan raastoi kaikkien hermoja, niin mun mielestä oli silti ihan kokemisen arvoinen reissu ja kyllä niitä kivoja hetkiä oli enemmän kuin kamalia :D