Koska Novan kanssa ei olla nyt lenkkiä ja odottelutreeniä ihmeempiä touhuttu sen rantareissun jälkeen, niin kirjoitetaampas sitten Ninjasta välillä :>
Lauantaina kaveri kyseli näkiskö tytöt (Ninja & rotikka/sakemannimix Olga) toisensa pitkästä aikaa. Siinä sitten sovittiin missä nähdään ja saavuttiin tapaamispaikalle. Paikkana toimi eräs jotenkuten aidattu alue, jossa ollaan monta kertaa koiria juoksutettu. Tytöt veti siellä sitten rallia jonkin aikaa kunnes Ninja lähti aidan ali nuuskutellen menemään, eikä näkynyt pariinkymmeneen minuuttiin. Itselle tuli tietty paniikki kun aattelin että nyt sitä ei koskaan löydy ja kaikenmaailman kauhukuvat kävi mielessä autoista kyykäärmeisiin. Onnellisesti likka sit palasikin, ties missä ojassa ainakin oli käyny uimassa. Kaverin pitikin siitä sitten lähteä ja itse kotiin ajaessa mietiskelin et miten ikinä uskallan tota enää vapaaksi päästää kun muutenkin aina ollu se vähän nihkeetä, vaikkei oo koskaan sataa metriä (jos sitäkään) kauemmas lähtenyt seikkailemaan. Jos oon mettälenkillä jättänyt sen nuuskuttelemaan omiaan niin sille on alle minuutissa tullut paniikki, että mihin se äiti nyt katos. Ensin Nova juoksentelee pois ja nyt Ninja.
Eilen sitten kysäsin kaverilta jos se lähtis taas Junon kanssa uudelle mettälenkille eikä kauaa mennyt, kunnes jo lähdettiin talsimaan. Kun päästiin pois autoteiden läheisyydessä, niin kaveri päästi Junon vapaaksi. Itse mietiskelin siinä uskaltaako tota neitiä nyt päästää, mutta päästinpä kuitenkin. Tuli luokse aina kun pyysin eikä koirapuistotapaamisen rähinäalistamisista (en nyt muista kirjoitinko tänne Ninjan ja Junon ekasta tapaamisesta, joka päätyi Ninjan ollessa loppuajan autossa) ollut tietoakaan, molemmat jolkotteli vierekkäin eteenpäin ja välillä kävivät lätäköissä pulahtamassa. Junoa piti kylläkin kerran muistuttaa ettei sellaista suvaita että käydään nappaamassa hampailla niskasta kiinni, Ninja on kuitenkin oman arvonsa tunteva neiti vaikkei siltä välttämättä näyttäiskään :D Yhdessä kohtaa näytti nenä käyvän vähän turhankin kovasti maassa niin päätin, että nyt on aika hihnalle. Täälläpäin kuulemma niitä peuroja pyörii, enkä välttämättä haluis että toi sellasen perään katoais.
Ylpeähän mä tosta sainkin sitten olla, näytti jotenkin vaikuttavan se lauantainen karkureissu kun nyt tyttö tarkisteli useammin kuin ennen, että oon paikalla ja tulossa perässä. Ennen on oikeastaan vaan luottanut siihen että kyllä mä sieltä tuun. Metsäpiiloleikkiä siis Ninjuskallekin :D Outoa miten siitä itsenäisestä pennusta, joka haistatti kaikille pitkät eikä mikään kiinnostanut, on tullut tollanen fiksu tyttö joka on hyvinkin kiintynyt muhun. Olin ihan varma Ninjan pentuaikoina, että tosta jää sellanen oman tiensä kulkija. Äidin tyttö<3
Lauantaina kaveri kyseli näkiskö tytöt (Ninja & rotikka/sakemannimix Olga) toisensa pitkästä aikaa. Siinä sitten sovittiin missä nähdään ja saavuttiin tapaamispaikalle. Paikkana toimi eräs jotenkuten aidattu alue, jossa ollaan monta kertaa koiria juoksutettu. Tytöt veti siellä sitten rallia jonkin aikaa kunnes Ninja lähti aidan ali nuuskutellen menemään, eikä näkynyt pariinkymmeneen minuuttiin. Itselle tuli tietty paniikki kun aattelin että nyt sitä ei koskaan löydy ja kaikenmaailman kauhukuvat kävi mielessä autoista kyykäärmeisiin. Onnellisesti likka sit palasikin, ties missä ojassa ainakin oli käyny uimassa. Kaverin pitikin siitä sitten lähteä ja itse kotiin ajaessa mietiskelin et miten ikinä uskallan tota enää vapaaksi päästää kun muutenkin aina ollu se vähän nihkeetä, vaikkei oo koskaan sataa metriä (jos sitäkään) kauemmas lähtenyt seikkailemaan. Jos oon mettälenkillä jättänyt sen nuuskuttelemaan omiaan niin sille on alle minuutissa tullut paniikki, että mihin se äiti nyt katos. Ensin Nova juoksentelee pois ja nyt Ninja.
Eilen sitten kysäsin kaverilta jos se lähtis taas Junon kanssa uudelle mettälenkille eikä kauaa mennyt, kunnes jo lähdettiin talsimaan. Kun päästiin pois autoteiden läheisyydessä, niin kaveri päästi Junon vapaaksi. Itse mietiskelin siinä uskaltaako tota neitiä nyt päästää, mutta päästinpä kuitenkin. Tuli luokse aina kun pyysin eikä koirapuistotapaamisen rähinäalistamisista (en nyt muista kirjoitinko tänne Ninjan ja Junon ekasta tapaamisesta, joka päätyi Ninjan ollessa loppuajan autossa) ollut tietoakaan, molemmat jolkotteli vierekkäin eteenpäin ja välillä kävivät lätäköissä pulahtamassa. Junoa piti kylläkin kerran muistuttaa ettei sellaista suvaita että käydään nappaamassa hampailla niskasta kiinni, Ninja on kuitenkin oman arvonsa tunteva neiti vaikkei siltä välttämättä näyttäiskään :D Yhdessä kohtaa näytti nenä käyvän vähän turhankin kovasti maassa niin päätin, että nyt on aika hihnalle. Täälläpäin kuulemma niitä peuroja pyörii, enkä välttämättä haluis että toi sellasen perään katoais.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti