Pätevä kelkkamies!

Vaikka jalka ei ollut vielä kunnolla parantunut, niin päätin napata Novan ja äidin kyytiin ja mennä kokeilemaan potkukelkan vetämistä mummolaan, täällä kun noi pyörätiet on jo sulaneet. Poika sai ensin rehata metsässä ja istuskeltiin hetki sisällä ja sitten koitettiin. Ensin vähän ihmetteli minkä häkkyrän oli taakseen saanut ja ainoa tapa oli saada tuo kunnolla liikkeelle kun äiti vähän huhuili. Siitä tulikin liikaa vauhtia ja itse roikuin kelkassa kiinni ja polvet maassa kun vähän liukastuin..... :D

Äiti lähti sitten jo sisälle kun sanoin että kokeilen pojan kanssa pientä lenkkiä, sitten tais joku lamppu syttyä päässä kun mentiin niin hienosti, tasaisesti ja innokkaasti (häntä vispasi miljoonaa)! En viitsinyt nyt ekalla kerralla mitään pitkää reissua tehdä, joten kun piti kääntyä takaisin niin Novapa mullitteli vastaan :D Olis halunnut vaan jatkaa eteenpäin. Takastulomatkallakin kyllä veti, tosin ei enää niin tasaisesti mutta innoissaan oli silti vielä :> Olisi pitänyt ottaa video menomatkalla.

Päästin kelkkailun ja kahvittelun jälkeen pojan vielä pellolle riehumaan, oli niin onnellista poikaa kun täysin koskematon pelto :> Mitä nyt peurojen jälkiä siellä sun täällä mut vaikutti maailman onnellisimmalta holskupojalta<3

hollanninpaimenkoiran viisas ilme.....